Kumma juttu miten perheenjäsen voi ottaa pannuun. Tällä kertaa kyseessä on isosisko, joka pilas mun päivän vittuilu-viestillä. Mä taidan tehä kaiken sen mielestä väärin. Ilmoitin, että ei tartte tulla sairaalaan vauvaa kattomaan. Onhan se mun ja miehen päätös ketä sinne pääsee katsoon MEIDÄN lasta. Ei sen tartte ekoina elinpäivinään tavata valittajia.
Koko asia on itse asiassa mitätön, mutta mitäs meni sisko tekeen asiasta numeron. Kaiken huipuks käski kasvaa aikuiseks. Vittu, minähän en kasva aikuiseks jos sillä meinataan pinna kireellä olevaa ämmää.
Joku voi ajatella, että tässäpä katkera akka, mutta se on sun oma ongelma, ei mun. Sitä vaan kyllästyy ajan kanssa siihen, että pidetään täytenä lapsena ja aina on jollakulla varaa tulla arvostelemaan. Kaikki taaplaa tyylillään.
Yö tuntuu pitkältä ja kuumalta. Ei edes väsytä, vaikka kello on jo ton verran. Huomiseks on luvattu joku 30 astetta hellettä, voi perse. Ihan kun en muutenkin olis jo kuolemassa, niin sitten iskee vielä tappavan kuuma helle. Ja kaikki tietää mikä seuraa tollasta kuumuutta. Jep. Monien ihailema ukkosmyräkkä. Mä itte pelkään sitä pauketta ja salamointia. Siks syksy on kiva vuodenaika, kun ei tartte kärsiä helteistä eikä ukkosista. Mutta takas marisemiseen. Ärsyttää olla näin pirtee tähän aikaan, vaikka nukuin viime yönäkin vaan vähän aikaa. Yövalvomiset on tainnu alkaa liian aikasin. Äijä se vaan vetää unta kuulaan, kun mä hengaan yksin tai kaksin kissan kanssa.
Nyt tapahtu seittemäs ihme. Ekan kerran tuli maitoo. jeejee.
Voisin vaikka surffata netissä myöhään aamuun saakka jos se vaikka sais mut lopulta uneen.
maanantai, 13. elokuu 2007
häähumu.
lauantai, 21. heinäkuu 2007
rai rai rai.
Oon ihan sekaisin päivistä. Eilen elin jo tätä lauantaita, mikä tuntuu taas menevän hukkaan. Kuuntelen samaa biisiä ja taustalla möykkää Simpsonit. Vaihteeks oon ihan yksin ja suunnittelen lävistyksiä. Haluun vielä kaks alahuuleen, vaikka se oliskin liikaa. Sattu nipistäen, kun otin takas ton huulitapin. Pitikin luopua siitä kouluunmenon ja mahdollisen työpaikan takia. God, mä oon tyhmä tyttö. Haluun olla rautaleuka. yarrr.
Haluun baariin joraamaan, mutta tän mahan kanssa ei paljoo hytkytä baareissa. Ja viimeks, kun olin baarissa, niin siellä oli paska dj. Sitäkin ennen oli. Soitti vaan sellasta trancepaskaa, mitä en voi kestää. Jos haluun tanssia, niin kiitos listahittejä tai rokkia. Tai jotain siistii ska-musiikkia.
Mun maha on nyt keskimääräisesti sf-mitaltaan samaa kokoa kuin viikolla 40 olevien. Ja mä oon vasta viikolla 29+1. Niille, ketkä ei tiiä mikä vittu on sf-mitta, niin se on kohdunpohjan korkeus. Mulla on se on jo huimat 34cm. jei. Tulee ihanan iso muksuluuri tai sitten mun maha on täynnä vettä. No, ultraan ens viikolla, kun neukkutäti niin suositteli.
Mua ketuttaa se, että mulla ei oo nappulaa tarpeeks enkä voi ostaa hienoja lumppuja. Jos ostan nyt rokkivaatteita, niin neet on telttoja si raskauden jälkeen. Ja mitä iloo ostaa liian pieniä vaatteita jos jään läskiks synnytyksen jälkeen?? Mutta kunhan maha laskeutuu ja voin ostaa vaatteita, niin juoksen pää kolmantena jalkana Helsingin erikoisliikkeisiin. Mä olen sen verran itsekäs ja voin jopa myöntää sen, että haluan myös käyttää rahaa itteeni enkä vain vauvaan. Tietty haluun ostaa sillekin kaikkee, mutta itteensä ei saa unohtaa. En haluu vaipua masennukseen tms sen takia, että näytän siivousrätiltä.
Pitäis tuijottaa taas Simpsoneita, mutta oon nähny ton jakson myös niinkus ekankin. plaah.
Haluun baariin joraamaan, mutta tän mahan kanssa ei paljoo hytkytä baareissa. Ja viimeks, kun olin baarissa, niin siellä oli paska dj. Sitäkin ennen oli. Soitti vaan sellasta trancepaskaa, mitä en voi kestää. Jos haluun tanssia, niin kiitos listahittejä tai rokkia. Tai jotain siistii ska-musiikkia.
Mun maha on nyt keskimääräisesti sf-mitaltaan samaa kokoa kuin viikolla 40 olevien. Ja mä oon vasta viikolla 29+1. Niille, ketkä ei tiiä mikä vittu on sf-mitta, niin se on kohdunpohjan korkeus. Mulla on se on jo huimat 34cm. jei. Tulee ihanan iso muksuluuri tai sitten mun maha on täynnä vettä. No, ultraan ens viikolla, kun neukkutäti niin suositteli.
Mua ketuttaa se, että mulla ei oo nappulaa tarpeeks enkä voi ostaa hienoja lumppuja. Jos ostan nyt rokkivaatteita, niin neet on telttoja si raskauden jälkeen. Ja mitä iloo ostaa liian pieniä vaatteita jos jään läskiks synnytyksen jälkeen?? Mutta kunhan maha laskeutuu ja voin ostaa vaatteita, niin juoksen pää kolmantena jalkana Helsingin erikoisliikkeisiin. Mä olen sen verran itsekäs ja voin jopa myöntää sen, että haluan myös käyttää rahaa itteeni enkä vain vauvaan. Tietty haluun ostaa sillekin kaikkee, mutta itteensä ei saa unohtaa. En haluu vaipua masennukseen tms sen takia, että näytän siivousrätiltä.
Pitäis tuijottaa taas Simpsoneita, mutta oon nähny ton jakson myös niinkus ekankin. plaah.
torstai, 19. heinäkuu 2007
lets get the party going on on the back.
Aah, mua väsyttää. Valvoin taas viime yönä yhdestä kolmeen ja yritin herätä jo seittemän maissa. Pakkonukutin itteni tähän kymmeneen saakka. Silmät ristissä kuitenkin. Kiva lähtee Helsinkiin pörräämään, kun silmien alla on huikeet mustat pussit. Inhottavaa, kun en vaan saa unta. Nukkuisin niin paljon mielummin kuin kekkaloisin pystyssä. Yöllä kun tulee pelkkää paskaa chattia tai jotain vitun mobiilipelejä. Kiva sellasia si tuijottaa. Se ei auta nukahtamaan, vaan siinä vaipuu lähinnä koomaan.
Veikkaisin, että naapurissa asuu pirttihirmu. Se nainen näyttää niin nuivalta, että ihmettelen sen olevan myös paksuna. Äijä on sellanen perushiipijänörtti, joka varmasti myöntelee pitkätukkasen akkansa sanoja. No en mä tiedä varmaks, mutta siltä neet vaikuttaa. Täällä on muutenkin nörttejä. Kaupassa näin yks päivä tytön, jolla on palmikoitu tukka ja se yletti melkein hanuriin saakka. Sillä tais olla myös etutukka. Kuitenkin, sillä oli punainen paita ja hame vedetty jonnekin tissien alle. Sellanen mammahame, mikä on pakko kiskoo lähes kaulaan saakka, jotta se pysyy päällä. Asun kruunas harmahtavat sukat ja sandaalit. Ymmärtäisin jos mun isän ikäsellä on sukat ja sandaalit, mutta ei ton ikäisellä akalla. Ja se puhu mumisten. Jos kerran ääni on annettu, niin mitä varten täytyy puhuu melkein kuiskaamalla?!! Saa sitä ääneen puhua. Perkele.
Koska mä olen itte niin täydellinen, niin voin arvostella muita. Sen vaan sanon, että en ole mikään nörtti enkä kuiskailija. Entäs ne sitten, jotka kuiskaa lauseiden loput? ARGH. Muistaisin ala-asteelta, että opettajat koitti takoo pentulauman kalloon, että lauseet puhutaan äänellä loppuun saakka. Ärsyttää sellanen volyymin pienennys kesken lauseen. Seuraavan kerran kai sanon kuuluvasti MITÄ?
Näin ihanaa unta vauvasta, jolla oli tumma tukka. Ehkä uni toteutuu siltä osin, että meitin käärölle tulee tumma tukka niinkus mullakin on. Siinä jää sitten isän blondi tukka kakkoseks. Se vauva oli ihana ja hymyili(!), vaikka oli vielä niiiin pieni. Rauhallinen ja pieni, ei kitissy yhtään. Tosielämässä mun vatsassa taitaa kasvaa tempperamenttinen raivopää. Mielummin otan hiljasen vauvan, josta kehittyy ajan myötä tempperamenttinen. Pitää osata pitää puolensa muita vastaan, kunhan ei loukkaamaan ala. Ikinä ei vaan käy unista selväks, että onko kyseessä tyttö vai poika. Neet on aina puettu neutraaleihin väreihin, joten en saa selvää kumpi on tulossa. Terve lapsi on kaikkein tärkeintä, sama se onko siellä poika vai tytär.
Veikkaisin, että naapurissa asuu pirttihirmu. Se nainen näyttää niin nuivalta, että ihmettelen sen olevan myös paksuna. Äijä on sellanen perushiipijänörtti, joka varmasti myöntelee pitkätukkasen akkansa sanoja. No en mä tiedä varmaks, mutta siltä neet vaikuttaa. Täällä on muutenkin nörttejä. Kaupassa näin yks päivä tytön, jolla on palmikoitu tukka ja se yletti melkein hanuriin saakka. Sillä tais olla myös etutukka. Kuitenkin, sillä oli punainen paita ja hame vedetty jonnekin tissien alle. Sellanen mammahame, mikä on pakko kiskoo lähes kaulaan saakka, jotta se pysyy päällä. Asun kruunas harmahtavat sukat ja sandaalit. Ymmärtäisin jos mun isän ikäsellä on sukat ja sandaalit, mutta ei ton ikäisellä akalla. Ja se puhu mumisten. Jos kerran ääni on annettu, niin mitä varten täytyy puhuu melkein kuiskaamalla?!! Saa sitä ääneen puhua. Perkele.
Koska mä olen itte niin täydellinen, niin voin arvostella muita. Sen vaan sanon, että en ole mikään nörtti enkä kuiskailija. Entäs ne sitten, jotka kuiskaa lauseiden loput? ARGH. Muistaisin ala-asteelta, että opettajat koitti takoo pentulauman kalloon, että lauseet puhutaan äänellä loppuun saakka. Ärsyttää sellanen volyymin pienennys kesken lauseen. Seuraavan kerran kai sanon kuuluvasti MITÄ?
Näin ihanaa unta vauvasta, jolla oli tumma tukka. Ehkä uni toteutuu siltä osin, että meitin käärölle tulee tumma tukka niinkus mullakin on. Siinä jää sitten isän blondi tukka kakkoseks. Se vauva oli ihana ja hymyili(!), vaikka oli vielä niiiin pieni. Rauhallinen ja pieni, ei kitissy yhtään. Tosielämässä mun vatsassa taitaa kasvaa tempperamenttinen raivopää. Mielummin otan hiljasen vauvan, josta kehittyy ajan myötä tempperamenttinen. Pitää osata pitää puolensa muita vastaan, kunhan ei loukkaamaan ala. Ikinä ei vaan käy unista selväks, että onko kyseessä tyttö vai poika. Neet on aina puettu neutraaleihin väreihin, joten en saa selvää kumpi on tulossa. Terve lapsi on kaikkein tärkeintä, sama se onko siellä poika vai tytär.
keskiviikko, 18. heinäkuu 2007
alkuinfo.
Uusi blogi eli uusi alku. Kukaan ei tunne mua enkä mä tunne ketään. Loogista, eikö?
Mä olen kirjailija, niin ainakin haluan uskoa. En vielä, mutta joskus. Unelma-ammatti, joka ei tosin elätä paskaa kirjoittajaa. Pitäis vaan keksiä joku rouhee aihe, mistä vääntää juttua satojen sivujen eestä. Se, että osaa kirjoittaa vetävästi on taito, josta oon kateellinen ties kuinka monelle kirjailijalle. Stephen King on hyvä esimerkki. Se kirjoittaa helvetin hyvin. Sen äijän näkö on muuten huonompi kuin mun. Mulla ei oo sellasia tappovahvuuksia laseissa kuin sillä. Mutta mä olen vielä joskus kirjailija.
Tuleva äiti ja epätoivoinen kotirouva. Mulla ei oo elämää oikeestaan kodin ulkopuolella, ei ainakaan tällä paikkakunnalla. Muualla on. Mä oon kaverirakas ja täällä mulla on tasan yks kaveri. Surkeeta. Miten elämä voikin heittää näin paljon? Meitin talossa ei oo hissiä ja me asutaan neljännessä kerroksessa. Kiva loppuvuodesta raahata lasta ja tavaroita alhaalta ylös ja toistepäin. Että kiitoksia insinöörille, joka on tän perhetalon suunnitellu.
Oon epäsovinnainen. Mua ei saa mahtumaan yhteen muottiin, vaikka muotitan muita yhteen raamiin. Haluisin uskoo olevani rokkari-punkkari-metallisti. Ehkä mä olen vain omituinen, lävistetty tuleva äiti, jolla on lyhyet jalat. Jalat on joka tapauksessa lyhyet. Eli lyhyt tappi, jolla on naamassa titaanisia koruja.
Joskus tykkäsin käydä chateissa ja valehdella olevani joku toinen. Mielikuvitustyttö tai -poika. Halusin vetää ihmisiä nokasta ja toisinaan sain jonkun surkeen jätkän kuolaamaan jotain unelmaista tyttöö. Inhoon valehtelua, mutta se oli viatonta huiputusta. Leikkiä. Ilmeisesti oon julma valehtelija. joo joo.
Mä rakastan ekaa kertaa elämässäni miestä. Aviomiestäni, mikä on cool ilmestys. Kalju, kurkkusalaattisilmäinen, lävistetty ja timmi. En olis koskaan uskonu, että mun tapainen hengaaja saa käsiinsä mitään niin ihanaa. Luulin lukiossa rakastavani yhtä poikaa, joka osottautui täydelliseks kusipääks. Se satutti mua viilaamalla mua koko ajan linssiin ja pahasti. Paskat. Ihan sama miten paljon se nauro mun kustannuksella, koska tiiän, että oon paljon parempi tyyppi kuin se ylimielinen läskipää. Ei mitään katkeruutta ei.
Ei, mun eka rakkaus on mieheni. Oma punk-rock-metal-mieheni. Jos kukaan tulee meitin väliin, olkoot kuinka iso muija, niin tempasen siltä tajun kuuta kiertävälle radalle. Mä olen jo kerran saanut pahan arven sydämeeni tässä suhteessa enkä anna sen tapahtua toista kertaa.
Rakastan eläimiä. Käy aina suruttaan, kun tien varressa on kuollut eläin. Tänään kuulin, että jonkun tien vieressä oli kuollut kettu. Ketut on niin ihania. Onneks meillä on kissa, jolle haluaisin kaverin.
Sellanen mä olen. Entinen tuuliviiri, joka ei oo vieläkään täysin kesy. Tosin nyt on menot juostu, kun lapsi syntyy. Ehdin juhlia melkein kaks vuotta putkeen... Alkoholisti. Perhehelvetti on se mun juttu. Lapsi, mies ja iso vuokrakämppä.
Mä olen kirjailija, niin ainakin haluan uskoa. En vielä, mutta joskus. Unelma-ammatti, joka ei tosin elätä paskaa kirjoittajaa. Pitäis vaan keksiä joku rouhee aihe, mistä vääntää juttua satojen sivujen eestä. Se, että osaa kirjoittaa vetävästi on taito, josta oon kateellinen ties kuinka monelle kirjailijalle. Stephen King on hyvä esimerkki. Se kirjoittaa helvetin hyvin. Sen äijän näkö on muuten huonompi kuin mun. Mulla ei oo sellasia tappovahvuuksia laseissa kuin sillä. Mutta mä olen vielä joskus kirjailija.
Tuleva äiti ja epätoivoinen kotirouva. Mulla ei oo elämää oikeestaan kodin ulkopuolella, ei ainakaan tällä paikkakunnalla. Muualla on. Mä oon kaverirakas ja täällä mulla on tasan yks kaveri. Surkeeta. Miten elämä voikin heittää näin paljon? Meitin talossa ei oo hissiä ja me asutaan neljännessä kerroksessa. Kiva loppuvuodesta raahata lasta ja tavaroita alhaalta ylös ja toistepäin. Että kiitoksia insinöörille, joka on tän perhetalon suunnitellu.
Oon epäsovinnainen. Mua ei saa mahtumaan yhteen muottiin, vaikka muotitan muita yhteen raamiin. Haluisin uskoo olevani rokkari-punkkari-metallisti. Ehkä mä olen vain omituinen, lävistetty tuleva äiti, jolla on lyhyet jalat. Jalat on joka tapauksessa lyhyet. Eli lyhyt tappi, jolla on naamassa titaanisia koruja.
Joskus tykkäsin käydä chateissa ja valehdella olevani joku toinen. Mielikuvitustyttö tai -poika. Halusin vetää ihmisiä nokasta ja toisinaan sain jonkun surkeen jätkän kuolaamaan jotain unelmaista tyttöö. Inhoon valehtelua, mutta se oli viatonta huiputusta. Leikkiä. Ilmeisesti oon julma valehtelija. joo joo.
Mä rakastan ekaa kertaa elämässäni miestä. Aviomiestäni, mikä on cool ilmestys. Kalju, kurkkusalaattisilmäinen, lävistetty ja timmi. En olis koskaan uskonu, että mun tapainen hengaaja saa käsiinsä mitään niin ihanaa. Luulin lukiossa rakastavani yhtä poikaa, joka osottautui täydelliseks kusipääks. Se satutti mua viilaamalla mua koko ajan linssiin ja pahasti. Paskat. Ihan sama miten paljon se nauro mun kustannuksella, koska tiiän, että oon paljon parempi tyyppi kuin se ylimielinen läskipää. Ei mitään katkeruutta ei.
Ei, mun eka rakkaus on mieheni. Oma punk-rock-metal-mieheni. Jos kukaan tulee meitin väliin, olkoot kuinka iso muija, niin tempasen siltä tajun kuuta kiertävälle radalle. Mä olen jo kerran saanut pahan arven sydämeeni tässä suhteessa enkä anna sen tapahtua toista kertaa.
Rakastan eläimiä. Käy aina suruttaan, kun tien varressa on kuollut eläin. Tänään kuulin, että jonkun tien vieressä oli kuollut kettu. Ketut on niin ihania. Onneks meillä on kissa, jolle haluaisin kaverin.
Sellanen mä olen. Entinen tuuliviiri, joka ei oo vieläkään täysin kesy. Tosin nyt on menot juostu, kun lapsi syntyy. Ehdin juhlia melkein kaks vuotta putkeen... Alkoholisti. Perhehelvetti on se mun juttu. Lapsi, mies ja iso vuokrakämppä.
