Aah, mua väsyttää. Valvoin taas viime yönä yhdestä kolmeen ja yritin herätä jo seittemän maissa. Pakkonukutin itteni tähän kymmeneen saakka. Silmät ristissä kuitenkin. Kiva lähtee Helsinkiin pörräämään, kun silmien alla on huikeet mustat pussit. Inhottavaa, kun en vaan saa unta. Nukkuisin niin paljon mielummin kuin kekkaloisin pystyssä. Yöllä kun tulee pelkkää paskaa chattia tai jotain vitun mobiilipelejä. Kiva sellasia si tuijottaa. Se ei auta nukahtamaan, vaan siinä vaipuu lähinnä koomaan.

Veikkaisin, että naapurissa asuu pirttihirmu. Se nainen näyttää niin nuivalta, että ihmettelen sen olevan myös paksuna. Äijä on sellanen perushiipijänörtti, joka varmasti myöntelee pitkätukkasen akkansa sanoja. No en mä tiedä varmaks, mutta siltä neet vaikuttaa. Täällä on muutenkin nörttejä. Kaupassa näin yks päivä tytön, jolla on palmikoitu tukka ja se yletti melkein hanuriin saakka. Sillä tais olla myös etutukka. Kuitenkin, sillä oli punainen paita ja hame vedetty jonnekin tissien alle. Sellanen mammahame, mikä on pakko kiskoo lähes kaulaan saakka, jotta se pysyy päällä. Asun kruunas harmahtavat sukat ja sandaalit. Ymmärtäisin jos mun isän ikäsellä on sukat ja sandaalit, mutta ei ton ikäisellä akalla. Ja se puhu mumisten. Jos kerran ääni on annettu, niin mitä varten täytyy puhuu melkein kuiskaamalla?!! Saa sitä ääneen puhua. Perkele.

Koska mä olen itte niin täydellinen, niin voin arvostella muita. Sen vaan sanon, että en ole mikään nörtti enkä kuiskailija. Entäs ne sitten, jotka kuiskaa lauseiden loput? ARGH. Muistaisin ala-asteelta, että opettajat koitti takoo pentulauman kalloon, että lauseet puhutaan äänellä loppuun saakka. Ärsyttää sellanen volyymin pienennys kesken lauseen. Seuraavan kerran kai sanon kuuluvasti MITÄ?

Näin ihanaa unta vauvasta, jolla oli tumma tukka. Ehkä uni toteutuu siltä osin, että meitin käärölle tulee tumma tukka niinkus mullakin on. Siinä jää sitten isän blondi tukka kakkoseks. Se vauva oli ihana ja hymyili(!), vaikka oli vielä niiiin pieni. Rauhallinen ja pieni, ei kitissy yhtään. Tosielämässä mun vatsassa taitaa kasvaa tempperamenttinen raivopää. Mielummin otan hiljasen vauvan, josta kehittyy ajan myötä tempperamenttinen. Pitää osata pitää puolensa muita vastaan, kunhan ei loukkaamaan ala. Ikinä ei vaan käy unista selväks, että onko kyseessä tyttö vai poika. Neet on aina puettu neutraaleihin väreihin, joten en saa selvää kumpi on tulossa. Terve lapsi on kaikkein tärkeintä, sama se onko siellä poika vai tytär.